Nyt syttyy valot tuhannet (Nu tändas tusen juleljus) on ruotsalaisen Emmy Köhlerin säveltämä joululaulu. Se julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1898. Suomenkieliset sanat on laatinut Tapio Lahtien. Laulu, tai oikeammin virsi on suosittu varsinkin Ruotsissa, mutta onhan se meillekin toki tuttu. Sulo Saarits esittää sen vuonna 1981 ilmestyneellä levyllään Tuikkikaa oi joulun tähtöset:
Vikingarna-yhtyeen esitys vuoden 1985 joululevyllä:
Nyt syttyy valot tuhannet
myös tänne Pohjolaan, ja taivahalta tähtöset jo luovat loistettaan.
Taas yli koko maailman käy tieto verraton: Jo syntyi Poika Jumalan, jo Kristus tullut on.
Oi Betlehemin tähtönen, luo valos päälle maan! Tuo joulurauha suloinen myös majaan matalaan.
Nyt avaa ovet sydänten, ne siitä rauhan saa. Kas, loiste joulutähtösen tuo rauhan maailmaan.
Yksi parhaista joululauluista on mielestäni Oi Jouluyö. Sen melodia on suorastaan henkeä salpaava ja sanat iskevät suoraan joulun sanoman ytimeen. Adolphe Adam teki sävelmän ranskalaisen Placide Cappeaun runoon vuonna 1847. Laulu on käännetty useille eri kielille ja esimerkiksi englanniksi ja suomeksi on olemassa vaihtoehtoisia käännöksiä.
Tässä ensin Emer Barryn esitys vuodelta 2013. Irlantilainen sopraano Emer Barry on suosittu esiintyjä kotimaansa lisäksi Englannissa ja Yhdysvalloissa. Hän esiintyy laulajana myös palkitussa Affinity -triossa harpisti Aisling Ennisin ja viulisti Mary McCaguen kanssa.
Sulo Saarits levytti vuonna 1969 tämän suositun suomenkielisisen esityksen:
Erittäin hienosti laulun tulkitsee myös norjalainen laulajatar Sissel Kyrkjebø. Hän esittää laulun ruotsiksi, O Helga Natt:
Oi Jouluyö
Oi jouluyö, oi autuas sä hetki, kun ihmiseksi sai Herra taivahan. Synteihimme tähden henkensä hän antoi ja kärsi ristin kuoleman. Jo toivon säde hohtavainen loistaa, nyt yllä maan ja merten aavojen. Siis kansat kaikki te kiittäkäätte Herraa! Oi jouluyö, sä lohtu ihmisten, oi jouluyö, sä lohtu ihmisten.
Jo kirvonneet on syntiemme kahleet, on taivas auennut lapsille maan. Orjuus on poissa, veljesvaino päättyi, siks' Luojan kiitosta laulamme vaan. Toi rauhan meille Herra taivahasta ja puolestamme astui kuolemaan. Siis kansat kaikki te kiittäkäätte Herraa! Oi jouluyö, sä lohtu ihmisten, oi jouluyö, sä lohtu ihmisten.
O Holy Night
O holy night! The stars are brightly shining, It is the night of our dear Saviour's birth. Long lay the world in sin and error pining, Till He appear'd and the soul felt its worth. A thrill of hope, the weary world rejoices, For yonder breaks a new and glorious morn.
Fall on your knees! O hear the angel voices! O night divine, O night when Christ was born; O night divine, O night, O night Divine.
Led by the light of Faith serenely beaming, With glowing hearts by His cradle we stand. So led by light of a star sweetly gleaming, Here come the wise men from the Orient land. The King of Kings lay thus in lowly manger; In all our trials born to be our friend.
He knows our need, to our weaknesses no stranger, Behold your King! Before Him lowly bend! Behold your King, Before Him lowly bend!
Truly He taught us to love one another; His law is love and His gospel is peace. Chains shall He break for the slave is our brother; And in His name all oppression shall cease. Sweet hymns of joy in grateful chorus raise we, Let all within us praise His holy name.
Christ is the Lord! O praise His Name forever, His power and glory evermore proclaim. His power and glory evermore proclaim.
Laulu Me käymme joulun viettohon kertoo vertauskuvallisesti siitä, kuinka joulun sanoma, Jeesus-lapsen syntymä, jää huomaamatta joulun kaupallisuuden keskellä; "laps' hankeen hukkuu, unhoittuu". Joulun alla 1954, pilapiirtäjä Kari Suomalainen julkaisi Helsingin Sanomissa puhuttelevan piirroksen Joulukatu. Siinä Aleksanterinkadun varrella porttikäytävässä seisova Jeesus on vain kuokkavieraana omissa syntymäpäiväkesteissään.
Sulo Saarits ja Finlandia Sinfonietta vuodelta 1981:
Mauno Isolan jouluaiheiseen runoon teki sävelen Martti Turunen vuonna 1934
Me käymme joulun viettohon taas kuusin, kynttilöin. Puun vihreen oksat kiedomme me hopein, kultavöin, vaan muistammeko lapsen sen, mi taivaisen tuo kirkkauden?
Me käymme joulun viettohon niin maisin miettehin, nuo rikkaan täyttää aatokset, ja mielen köyhänkin: Suun ruoka, juoma, meno muu. Laps' hankeen hukkuu, unhoittuu.
Turhuuden turhuus kaikki on, niin turhaa touhu tää; me kylmin käymme sydämin, laps' sivuun vain jos jää. Me lahjat jaamme runsahat, Laps' -tyhjät kätes ihanat.
Oi ystävät, jos myöskin me kuin tietäjämme nuo veisimme kullan, mirhamin tuon rakkaan lapsen luo, niin meille joulu maallinen ois alku joulun taivaisen.
